perjantai 28. tammikuuta 2011

Haudankaivajan tytär / Joyce Carol Oates

Haudankaivajan tytär on pakolaisperheen tarina. Tällä kertaa tarinan tapahtumapaikka on USA, pakolaiset Hitleriä Saksasta pakeneva perhe. Tarinan päähenkilö, Rebekka-tytär syntyy pakolaislaivassa New Yorkin satamassa amerikkalaiseksi. Perheen isä saa työtä pikkukaupungista haudankaivajana ja perhe muuttaa pieneen tönöön hautausmaalla. Uuden elämän aloittaminen ei ole helppoa, mutta vanhastakaan ei saa puhua, entinen kotikielikin on unohdettava. Erilaisuus painaa, etenkin pikkukaupungissa. Vuosien mittaan isä-Jacob täyttyy vihalla, äiti-Annan pelko musertaa. Veljet pakenevat perheestä ja Rebekka jää yksin selviytymään.

Haudankaivajan tytär oli raskas kirja luettavaksi. Maailma, joka eteeni maalattiin, oli kovin harmaan sävyinen. Sotaa, kuolemaa, köyhyyttä, kurjutta, surua. En oikeastaan edes kovinkaan paljon pitänyt Haudankaivajan tyttärestä mutta jostain syystä kuitenkin huomasin tarttuvani siihen kovinkin hanakasti. Halusin tietää selviääkö Rebekka. Aikuistuttuaan Rebekan hahmokin kasvoi ja muuttui moniulotteisemmaksi. Oatesin tarinassa Rebekka, tietämättään, toistaa vanhempiensa kaavaa, mutta murtaa sen lopuksi.

Haudankaivajan tytär on selviytymistarina. Ehkä mieleenpainuvinta on Rebekan muuntautuminen Hazeliksi, kuinka Rebekka tietoisesti luo itselleen persoonan joka on kuin kiiltokuva, raikashymyinen amerikkalaistyttö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti