perjantai 11. helmikuuta 2011

Kosto: Rakkaustarina / Joyce Carol Oates

Haudankaivajan tyttären jälkeen teki mieli tutustua lisää Joyce Carol Oatesiin ja Kosto osui sopivasti hyppysiini. Koston aihepiiri on melko rankka, raiskaus ja sen jälkipyykki, mutta kirja ja tarina ovat - tehokkaita eivätkä mielestäni sorru kliseisiin. Kirjan lyhyys (152 sivua) toimii tässä, se pitää tarinan iskevänä ja napakkana.

Kosto alkaa Teena Maguiren ja hänen tyttärensä Bethin elämän pahimmasta päivästä. Siitä, kun päätös kävellä juhlista kotiin, osoittautuukin kohtalokkaaksi. Aikanaan painajainen jatkuu julkisuuden ja oikeudenkäynnin muodossa.

Viime aikoina olen näemmä lukenut paljon kirjoja, joista ei jää hyvä mieli. Tämäkin on yksi niistä. Kosto pitää kyllä tehokkaasti otteessaan ja sen haluaa lukea, jo siksikin että haluaa pahan saavan palkkansa ja hyviksien pääsevän vaikeuksistaan yli. Mutta ehkä kevätaurinko voisi tuoda iloisempia luettavia kirjahyllyyni?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti