keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Huono karma / David Safier

David Safier Huono karma alkaa kiinnostavasti, Kim Lange on kolmekymppinen tv-tähti, jolle ura ja palkinnot haastatteluineen ajavat perheen edelle. Tämä on omiaan luomaan Kimille huonoa karmaa, joka kostautuu Kimin kuollessa varsin äkillisesti ja uudelleensyntyessä - muurahaisena.

En odottanut Huonolta karmalta paljoa ja yllätyinkin aika iloisesti kirjan suhteen. Ilmeisesti pimeään kyllästyneellä väsyneellä lukijalla oli tarvetta jollekin hauskalle, koska kirja tuli ahmaistua yhdessä illassa. Kuka niitä yöunia nyt talvella kaipaisikaan... Huono karma ei ole kaikkein korkealentoisinta kirjallisuutta enkä usko saaneeni siitä huikeita ahaa-elämyksiä itsetutkiskelua varten, mutta se viihdytti. Sen lukemisesta tuli hyvä mieli. Ja minusta se ei oikeastaan ole yhtään hullumpi juttu!

Pitkin kirjaa on ripoteltu alaviitteitä Casanovan muistelmista, en alkuun ollut ymmärtää mitä tekemistä Casanovalla oli koko jutussa?! Kunnes, vähän edempänä kirjassa, tajusin Casanovankin olevan yksi kirjan henkilöistä, Kimin apuri taistelussa huonoa karmaa vastaan. Täytyy kyllä nostaa hattua kirjailijan mielikuvitukselle ja taidoille, harvoin kai on samaan kirjaan saatu Buddhaa, saksalaista tv-toimittajaa ja Casanovaa ja vieläpä näin kivassa paketissa. Pieni lisäplussa tulee vielä hauskasta kannestakin. 

Kirjassa on toki filosofinenkin osuutensa, tosin sopivan kevyt sellainen. Se yrittää muistuttaa meitä siitä, että arvostaisimme sitä mitä meillä on, koska jonain päivänä voimme sen menettää. Ja sitten voi joutua elämään muurahaisena tai marsuna saadakseen sen takaisin.
"Mietin hetken, mitä Buddha oli mahtanut tarkoittaa onnenkeksimäisellä höpinällään, mutten millään keksinyt.
Sitten muistotilaisuus palasi mieleeni. Nina tahtoi Alexin. Ja Alex antaisi periksi. Ei tänään eikä vielä huomennakaan. Mutta varmasti jossain vaiheessa. Minä tiesin sen.
Sillä Nina tahtoi niin.
Ja Alex oli ollut jo kerran vähällä valita hänet.
Silloin minä olin ollut vielä elossa.
Mutta nyt olin kuollut.
Minä en siis ollut enää esteenä, ja ennen pitkää Alex ryhtyisi suhteeseen Ninan kanssa. Sitten Ninasta tulisi Lillyn uusi äiti.
Ajatus kouristi pientä muurahaisenvatsaani."
Kirjasta lisää: Mari A:n kirjablogi, Järjellä ja tunteella, Kirjojen keskellä, Oota mä luen eka tän loppuun
Sivuja: 279

5 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että jollain muullakin oli hankaluuksia Casanovan roolin ymmärtämisen kanssa :D Ensimmäiset päiväkirjamerkinnät turhauttivat valtavasti ja mietin, minkä ihmeen takia kirjaan on haluttu tunkea jotain niin omituista.

    VastaaPoista
  2. Tämä kirja pirteydessään ja hauskuudessaan sopii erityisesti tähän pimeään vuodenaikaan :)

    VastaaPoista
  3. Maija, Casanovan kommentit olivat aluksi tosiaan outoja. Luulin että kyse oli jostakin oikeasta kirjasta ja ihmettelin miten koko homma liittyi tähän kirjaan. Mutta Buddhan ilmestymisen jälkeen valaistuin ja opin jopa pitämään noista alaviitteistä.

    Susa, niin sopii! Melkein kuin C-vitamiinia söisi. :D

    VastaaPoista
  4. Sinun ja Susan arviot kertovat siitä, että tämä on takuulla sellainen hauska kirjallinen välipala, joka pitää lukea jossain vaiheessa talvea.

    VastaaPoista
  5. Katja, kannattaa ehdottomasti. Muista myös että vaikka kirja saattaa alussa vaikuttaa sekavalta, kaikki kyllä selkenee Buddhan jälkeen.

    VastaaPoista