Kirjassa liikutaan takautumien ja nykyhetken välillä. Pääosissa ovat nuori, kaunis ja kovia kokenut komisario Vivian Light, joka saa selvittäväkseen rakennustyömaalta seinän sisään muuratun miehen tapauksen. Pian kuitenkin räjähtää kuitenkin kokonainen kerrostalo ja poliisit saavat renttuvalokuvaaja Russell Waden kautta karmivan tiedon - iskuja kaupungin rakennuksiin voi olla tulossa lisääkin. Kuten arvata saattaa, alkaa kilpajuoksu kellon kanssa Russellin ja Vivienin yrittäessä löytää murhaajan ajoissa.
Falettin kirja on ihan ok. Se ei räjäyttänyt flunssaista tajuntaani, mutta viihdytti kivasti niistämisen välissä eikä sen juoni ollut liian monimutkainen flunssa-aivoille. Koska kirjailija paljastaa tekijästä hyvin vähän kerrallaan, pysyy mielenkiinto kivasti yllä ja Vietnamin tapahtumatkin järkyttivät.
Mutta sitten niihin miinuksiin. Huolimatta kirjassa tapahtuvista kauheuksista (terrori-iskuista pitkin poikin NYC:tä) en oikein pystynyt samaistumaan uhrien tuskiin ja pelkoihin, koska he jäivät nimettömiksi ja kasvottomiksi kirjassa, vain maininnoiksi järkyttävistä uutislähetyksistä. Poliiseilla taas kaiketi on kiire, mutta kirjasta saa melkeinpä sen kuvan että koko juttua tutkii vain yksi nuori naispoliisi ja hänen apunaan toimiva rentun oloinen, mutta tietysti komea ja karismaattinen valokuvaaja. Se ei oikein tunnu uskottavalta.
Niin ikään en oikein tykkää siitä, miten Faletti kuvaa sankaritartaan, Vivien Lightiä. Vivian on nuori ja hänen nuoruuttaan puidaankin läpi kirjan, ihan liikaakin mielestäni. Hän on kuitenkin nuoruudestaan huolimatta niin kokenut että saa työskennellä näinkin isoissa jutuissa yksin ja poliisipäällikön suuresti kunnioittama, hän on myös nainen joka ei pelkää mitään ja pärjää lähitaistelussa isollekin karjulle. Hän on kaunis, muttei tietenkään tajua sitä itse. Ja kuitenkin Faletti toistuvasti tytöttelee häntä. Tiedän tarrautuvani nyt pikkuasioihin, mutta jostain syystä kirjailijan tytöttely oli minulle se asia, joka vei Vivieniltä viimeisenkin uskottavuuden. Koska se nainen, josta Faletti kirjoittaa, ei taatusti pitäisi tytöttelystä.
"Isä McKeanin valtasi outo, lohduton väsymys, joka iskee suoraan ihmisen ihmisyyteen, silloin kun hän joutuu vääjäämättä vastakkain muiden ihmisten täydellisen ihmisyyden puuttumisen kanssa.Sivuja: 560
- Pelkäänpä, että meidän täytyy tiedostaa yksi asai. Viha ei ole enää pelkkä tunne. Nykyään siitä on tulossa virus. Kun se saa otteen sielusta, mieli joutuu eksyksiin. Ja ihmisillä on yhä heikompi vastustuskyky."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti