Minun mielikuvissani Eva Braun ja Hitler ovat olleet jonkinlainen kaunotar ja hirviö -pariskunta, kuitenkin ilman Disneyn söpöyttä. En oikein ole ymmärtänyt mitä Braun Hitlerissä näki, arvellut vain että kenties natsien propagandakoneiston luoma "myyttinen suuri johtaja" sitten kiehtoi Evaa.
Heike B. Görtemakerin tuore elämäkerta ei kuitenkaan avaa Evan persoonaa kovinkaan paljon, pääpaino tekstissä tuntuu silti olevan Hitlerillä itsellään sekä natsien puoluepolitiikalla (joista varsinkin jälkimmäisen koin varsin tylsäksi). Evan elämää ennen Hitleriä kuvataan varsin vähän ja suhteen alkaminen tai Evan omat ajatukset jäävät kovin vieraiksi lukijalleen. Tämä ilmeisesti selittynee sillä että Hitler on salannut rakastajattarensa olemassaolon suurelta yleisöltä hyvinkin tarkkaan, kirjan tiedot pohjautuvatkin pitkälti Hitlerin lähipiirin kuvauksiin Evasta. Paljon tietoa ilmeisesti tuhottiin myös sodan loppuvaiheissa ja siksi Eva näyttäytyykin kirjassa paljolti sellaisena kuin kenties elämässäkin - pelkkänä sivuosan esittäjänä Hitlerin viedessä suurimman huomion. Tämä teki minusta kirjasta vähän turhauttavan luettavan luettavan - minä olisin halunnut tietää enemmän Evasta, en Adolfista. Ne pienet sirpaleet joita kirjaan on hänestä poimittu, tuntuvat myös hetkittäin ristiriitaisilta. Jonkin lähteen mukaan Eva on selkeästi Berghofin, Hitlerin vapaa-ajan asunnon, valtiatar, joka kovastikin käskyttää palvelijoita mutta ei huolehdi heidän hyvinvoinnistaan. Hän on myös nyrpeä, pentumainen, halpoja koruja käyttävä, urheilullinen, syrjään vetäytyvä, täysin epäpoliittinen...
Heike B. Görtemaker on kirjaansa varten käynyt läpi varsin mittavan määrän aineistoa, kirjan lähdeluettelo on kunnioitettavan pitkä. Sen tietäen, olen vähän pettynyt siihen miten vähän Eva esiintyy hänen nimeään kantavassa kirjassa ja miten etäiseksi hän jää. Kiinnostavimmillaan kirja oli loppumetreillään, silti nyt lukemisen jälkeen huomaan etten oikeastaan tiedä juuri mitään uutta Eva Braunista.
Eva Braun, ympärillään Goebbelsien kuusi lasta, jotka olivat juuri muuttaneet vanhempiensa kanssa bunkkeriin, kirjoitti vielä samana päivänä kiireessä ystävättärelleen Hertalle kirjeen, jossa kertoo, että nämä "ovat luultavasti viimeiset rivit ja viimeinen elonmerkki minusta". Loppu tulee "lähemmäs ja lähemmäs". Hän kirjoittaa, ettei pysty edes kuvaamaan, miten "kärsii henkilökohtaisesti Führerin puolesta", joka oli "menettänyt uskonsa": "Terveisiä kaikille ystäville minä kuolen niinkuin olen elänytkin. Se ei ole minulle vaikeaa. Sen sinä tiedät."Otava, 2012
Sivuja: 400
Alkuteos: Eva Braun
Kirjasta lisää: Ofelia Outolintu
Ikkunat auki Eurooppaan: Saksa
No voi höh, minä olen tätä ehtinyt jo kirjakaupassa vilkuilla mutta taidanpa jättää väliin jos tämän tietosisältö jää niin ohueksi. Tai ei ohueksi mutta mieluummin minä lukisin Evasta kuin Hitleristä, taas. Kiitos kun kirjoitit tästä, arviosi oli kiinnostava ja avaava :)
VastaaPoistaKiitos. Olin tosiaan pettynyt tuohon Eva-osion pienuuteen, Hitler tai hänen lähipiirinsä henkilöt eivät muuten kiinnosta. Olisin vain halunnut tietää miten tuo epäsuhtaisen oloinen pari oikein syntyi ja mikä sai Evan seuraamaan miestään aina loppuun saakka. Kirjassa ei tosiaan muutamaa kirjettä lukuunottamatta ole edes Evan omia sanoja ja monet läsnäolijoidenkin todistukset ovat ristiriitaisia.
PoistaUskon kyllä että kirjailija on parhaansa mukaan aineistoa hyödyntänyt, mutta näyttää siltä ettei Evasta ole paljonkaan tietoa jäljellä. Yllättävää sinänsä.