keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Lady Almina and the Real Downton Abbey: The Lost Legacy of Highclere castle / Fiona Carnarvon

Lady Alminan tarina tarttui mukaani matkalta, alelaarista löytynyt pokkari vaikutti takakannen perusteella oivalliselta matkakaverilta Downton Abbeytä rakastavalle lukutoukalle joka on myös kiinnostunut muumioista (nimi Carnarvon on varmaan monille historiantunneilta!) mutta toisin kävi. Tarina tuntui väsyneestä matkalaisesta sittenkin turhan kuivalta - onneksi lentokoneissa voi katsella myös leffoja!

Vuonna 1895 Almina, nuori epämääräisen syntyperän omaava mutta onnekseen rikas nainen avioituu jalosukuisen Carnarvonin kreivin kanssa ja muuttaa Downton... eikun Highcleren linnaan. Seuraa edustamista, talouden pyörittämistä, matkoja, muutama lapsikin. Sodan aikana Almina löytää tarkoituksensa sairaanhoidosta. Siinäpä se pähkinänkuoressa.

Lady Alminan tarina on pohjimmiltaan kertomus tytöstä, jolle aika usein elämässä käy hyvin ja ehkä osittain siksi se ei oikein jaksa lumota kuulijaansa. Monestihan lukijaa kiinnostavat henkilöiden kokemat vaikeudet ja niiden voittaminen, erilaiset säröt täydellisyydessä jotka kenties johtavat kehittymiseen. Almina kuitenkin vaikuttaa olleen kaunis ja rikas nainen, joka sai avioliiton myötä myös arvonimen ja aseman ja jonka perhe-elämä vaikuttaa olleen kitkaton ja onnellinen. Tarttumapintaa täydellisyyteen jää vähänlaisesti.

Tai ehkä yksi syy onkin kirjoittajan, joka on nykyinen kreivitär Carnarvon ja ehkä siis jo perhetaustansakin takia siloittaa kuvaa miehensä sukulaisista. Kirjasta nimittäin löytyi myös mielenkiintoinen lausahdus jossa viides jaarli mainitsee ohimennen Alminan kärsineen hysteriasta, tätä on hoidettu kohdun poistolla. Mitään muuta viitettä ei kirjassa asiasta ole vaikka voisinkin kuvitella asian olleen ehkä suurikin alle 30-vuotiaalle Alminalle.

Kirjan rakenne onkin harmittavan epätasainen, lähes puolet kirjasta käsittelee ensimmäistä maailmansotaa ja siellä sotineita sukulaisia tai oman kartanon poikia, jättäen Alminan jokseenkin taustalle. Tarina päättyy vuoteen 1925, jättäen siten lähes puolet Alminan elämästä käsittelemättä. Muutama, lukijan uteliaisuutta kutkuttava asia mainitaan ohimennen, mutta näyttää siltä että kirjailijan näkökulmasta Almina on lakannut kiinnostamasta häntä tämän poistuttua Highclerestä. Sanoisinkin että kirja näin jälkikäteen tuntuukin ennenkaikkea Highcleren linnan mainokselta kuin aidosti aiheesta kiinnostuneelta elämäkerralta, kontrasti esim. hiljattain lukemani Tove Janssonin elämäkerran välillä ei juuri voisi olla suurempi. Harmillista.
"Almina was still only 22-years old and, as usual, her life seemed charmed. She had a beautiful, healthy baby boy - she was unassailable. Nothing looked too difficult for Almina. She has accomplished everything she'd put her mind to, had a good fortune to be pretty as well as rich, met a man whom she loved and who loved her, lived exactly as she pleased. She was a Countess, a wife and now a mother."

Luulenpa että nappaan kirjalla pisteen Ihminen sodassa-haasteesta, sillä noin puolet kirjasta on ensimmäisen maailmansodan ja Alminan Highclereen perustaman sotilassairaalan kuvausta. 

Hodder & Stoughton, 2011
Sivuja: 310

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti