lauantai 18. huhtikuuta 2015

Harjukaupungin salakäytävät / Pasi Ilmari Jääskeläinen

Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoja on hehkutettu kirjablogeissa kovasti ja koska Lumikko ja yhdeksän muuta oli kerta kaikkisen oivallista luettavaa, päädyin ostamaan Harjukaupungin salakäytävät omaan hyllyyni sopivaa lukuhetkeä odottamaan. Sopiva hetki tuli flunssasta toipuessani kun kirjastokasa oli kerrankin loppuun saakka koluttu ja mieleni teki lukea jotain nokkelaa ja taianomaista.

Kustantaja Olli Suominen on ihan tavallinen, hiukan kaavoihinsa kangistunut mies, puoliso ja isä, jonka elämän tasainen kulku kuitenkin muuttuu Facebookin ja siellä toimivan elokuvakerhon myötä. Ollin elämään ilmestyy päärynämekkoinen tyttö ja muutama ikävämpikin muisto menneisyydestä jolloin Toukolan viisikko seikkaili Harjukaupungin salakäytävissä.

Pidän kovasti Jääskeläisen tyylistä kirjoittaa maagista realismia, hänen kirjansa tuntuvat aina olevan niin täynnä erilaisia vihjeita tulevasta että pelkään osan jäävän minulta huomiotta. Esimerkiksi Harjukaupungin salakäytävissä on monia viitteitä elokuviin joista monet ovat minulle tuntemattomia ja siksi nyanssit jäivät ymmärtämättä. En myöskään tunne lainkaan Jyväskylää joten monet kirjassa kiehtovasti esitellyistä paikoista jäivät vain mielikuvitukseni varaan. Ehdottomasti parasta kirjassa on kuitenkin sen sisällä piileskelevä kirja, nimittäin Kerttu Karan kirjoittama Elokuvallinen elämänopas vaikuttaa todella kiinnostavalta!

Kirja alkoi oivallisesti, kiinnostuin Ollin keski-iän kriiseilystä ja maagisesta kirjailijatuttavuudesta. En kuitenkaan koskaan ole pitänyt Blytonin Viisikko-sarjasta ja Ollin nuoruusvuosien seikkailut valitettavasti toivat mieleeni turhankin elävästi nuo kirjat ja lupaava lukuflow tyssäsikin tähän. Onneksi loppua kohden Jääskeläinen laittaa taas isomman vaihteen silmään ja kirjan loppu olikin oivallinen. Harjukaupungin salakäytäviin on itseasiassa kirjoitettu kaksi vaihtoehtoista loppua ja minun kirjastani löytyi ns. blanc-loppu, joka olikin tunnelmaltaan miellyttikin enemmän kuin kustantamon sivulta lukemani rouge.
"Elämä on päärynä, joka yleensä unohdetaan lasikulhoon nahistumaan samalla kun syödään päivästä toiseen perunoita.Kerttu Kara: Elokuvallinen elämänopas"
Atena, 2010
Sivuja: 372

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti